Mysteerihuivin kanssa oli usko loppua kesken. Alussa oli kivaa, mutta pitkä nelososio puudutti eikä lopussa enää jaksanut innostua. Huivi tuntui pakolliselta vääntämiseltä, kun kaavioita tuli vain lisää ja lisää, vaikkei edellisiäkään ollut ehtinyt neuloa. Koko ajan myös epäilytti, että olin valinnut liian isot puikot. Varsinkin "siiven" ja suorakaiteenmuotoisen osan väliin jäi hevosenmentävät aukot. Helmet olivat ajatuksena viehättävä - ne eivät vain näy huivista mihinkään, vaikka ne ovat eriväriset (minulla punaiset) kuin huivilanka. Lisäksi langan hillitty pellavansävy alkoi näyttää härskiintyneeltä voilta siinä vaiheessa, kun koko homma muutenkin tympi.
Huiviprojektin aiheeksi paljastui puolivälin jälkeen Joutsenlampi. Minä taas tunsin tekeväni Rumaa ankanpoikasta. Mutta kyllä vain, joutsen siitä lopulta taisi kuoriutua.
Huiviprojektin aiheeksi paljastui puolivälin jälkeen Joutsenlampi. Minä taas tunsin tekeväni Rumaa ankanpoikasta. Mutta kyllä vain, joutsen siitä lopulta taisi kuoriutua.
Näissä kuvissa huivi on vielä kiinni professionaalisella, jatkettavalla pingotusalustallani.
Nyt täytyy opetella, miten huivia pidetään. Voisi vaikka lähteä lentoon.
Vielä mainosta: silmukkamerkkejä on edelleen saatavilla, ks. edellinen postaus.
Kommentit