Viime postauksessa vilahtaneet virkatut palat ovat aitoa vuosikertaa. Ostin Jasmine-puuvillalankaa Anttilasta joskus lukioaikoina ja suunnittelin virkkaavani palapeiton. Ohje tuli lankojen mukana. En ollut kovin kokenut virkkaaja - sänkypeittohan on juuri sopiva pikkuprojekti aloittelijalle - joten käsialani muuttui virkkauksen edetessä, ja paloista tuli erikokoisia. Ihmeteltävän paljon jaksoin samanlaisia paloja kuitenkin virkata, mutta peitoksi asti niistä ei ollut.
Viime kesänä kasasin osan paloista ponchoksi, mutta jäljelle jäi vielä 14. Nyt fufoilun merkeissä päätin jalostaa nuo loputkin pois nurkista pyörimästä. Tuo 14 on vain aika hankala määrä. Suunnittelin tekeväni 4 x 3 -liinan, mutta totesin sen yltävän juuri ja juuri pöydän reunojen ulkopuolelle ja näyttävän hassulta, joten tein nyt alkuun neliöliinan yhdeksästä palasta. Yhdistin palat virkkaamalla kiinteän silmukan ja ketjusilmukan vuorotellen kahteen palaan ja reunaan virkkasin ketjusilmukkarimpsun. Lopuistakin paloistakin tulee vielä liinoja lähiaikoina.
Viime kesänä kasasin osan paloista ponchoksi, mutta jäljelle jäi vielä 14. Nyt fufoilun merkeissä päätin jalostaa nuo loputkin pois nurkista pyörimästä. Tuo 14 on vain aika hankala määrä. Suunnittelin tekeväni 4 x 3 -liinan, mutta totesin sen yltävän juuri ja juuri pöydän reunojen ulkopuolelle ja näyttävän hassulta, joten tein nyt alkuun neliöliinan yhdeksästä palasta. Yhdistin palat virkkaamalla kiinteän silmukan ja ketjusilmukan vuorotellen kahteen palaan ja reunaan virkkasin ketjusilmukkarimpsun. Lopuistakin paloistakin tulee vielä liinoja lähiaikoina.
Kommentit