Mies lähti viikoksi Budapestiin Erasmus-vaihtoon, ja minä pääsin mukaan maisemanvaihtoon. Miehellä oli vain pari luentoa, joten kiertelimme kaupunkia paljon yhdessä. Yhtenä iltana miehen paikallinen kollega kutsui meidät syömään kotiinsa, ja toinen kollega taas seuraavana iltana ravintolaan. Harmitti, ettei hoksattu varata mitään suomalaista viemistä mukaan, vaan kannatimme sitten paikallisia kukkakauppiaita.

Koulun maantiedon tunneilta muistin sen verran, että kaupunki koostuu kahdesta osasta, Budasta ja Pestistä, joita Tonava erottaa. Nyt kävi jaloillekin selväksi se, että Pest on tasamaata, Buda hyvin vuoristoista. Kuva on otettu Budasta Pestiin päin, mutta ei tee oikeutta suurelle korkeuserolle:

Budapest on tunnettu kylpylöistään, joiden vesillä pitäisi olla terapeuttinen vaikutus. Kylpylöihin ei tulla uimaan, vaan oleilemaan erilämpöisissä altaissa. Monissa kylpylöissä naisille ja miehille on omat osastonsa. Kävimme Szecsenyin kylpylässä, jossa allastilat ovat yhteiset. Kylpylään tulee vesi kuumasta lähteestä, joten ulkoallastakaan ei nähtävästi tarvitse erikseen lämmittää. Aulan katto oli hieno:

Kylpemään pääsy osoittautui hiukan kinkkiseksi. Lippukassalla sai jonottaa tosi kauan, sillä yhdellä asiakkaalla saattoi mennä yli 10 minuuttia pääsymaksun hoitamiseen. Ihmisillä oli nähtävästi jotain sarjalippuja, joiden kanssa yllättäen tuhrautui eniten aikaa: lyötiin leimoja, selattiin papereitaan, lyötiin lisää leimoja. Otimme halvimmat liput, joihin kuului säilytyslokeron käyttö. Kun olimme menossa pukuhuoneisiin, meille ilmoitettiin, että lokerot ovat täynnä ja että meidän pitää ottaa pukukoppi, joka maksoi vähän enemmän. Taas jonotettiin lippukassalle, katseltiin leimojen lyömistä jne. (Totta puhuen minun pinnani oli hilkun päässä napsahtamisesta.)

Viimein sitten päästiin vaihtamaan vaatteita yhteiseen pukukoppiin. Hipsutimme uikkareissa etsimään Suomen mallista peseytymistilaa. Sellaista ei ollut, vaan suihkukopit olivatkin allashallissa. Altaita oli useita, ja niiden lämpötilat vaihtelivat 20 – 38 asteen välillä. Minulle jäi epäselväksi, oliko altaita tarkoitus kiertää tietyssä järjestyksessä, vaan vain jäädä oleilemaan mielialtaaseen. Me kävimme kokeilemassa muutamia altaita ja sitten suuntasimme ulkona oleviin altaisiin – tosin ulos vievää reittiä sai etsiä hyvän tovin ja kysellä neuvoja työntekijöiltä. Ilmeisesti kenellekään ei ole tullut mieleen laittaa opasteita.

Ulkoaltaat osoittautuivat sisätiloja mukavammaksi paikaksi. Siellä oli noin 50 metriä pitkä allas, jossa pääsi uimaan kunnolla, sekä kaksi muuta allasta, joissa oli mm. hierovia suihkuja ja poreallas. Kyllä, lämmin poreallas aurinkoisen taivaan alla oli ihana kokemus! Saunakin kylpylässä oli, vieläpä lämpötilaltaan suomalaisen saunan luokkaa, mutta kiuasta ei ollut. En tiedä, mistä lämpö tuli, mutta saunasta piti lähteä pois sen takia, että jalkapohjat ja takamus eivät kestäneet lauteiden kuumuutta. Tässäpä freesi kylpijä Szecsenyin aulassa tyylikkäässä märkäkampauksessa:

Vapunpäivänä osuimme Sankareiden aukiolle, jossa oli musiikkia, myyntikojuja ja käsityöpisteitä lapsille. Puut oli koristeltu värikkäin nauhoin.

Kiertelimme myös Tonavan keskellä olevalla Margitin saarella, joka on suljettu yksityisautoilulta. Vehmaan puiston keskellä on Budan ja Pestin yhdistymisen liekkimäinen muistomerkki, joka sisälsi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Unkari on kuuluisa käsitöistään, ja pari lankakauppaakin sattui matkan varrelle. Mutta niistä lisää tuonnempana!